Ilassa oli rauhallinen ilta. Kaupunki alkaa rauhoittua päivän touhuilta yön hämäriin, alkaen valmistautua nukkumaan. Tosin kaikki eivät olleet vielä valmistautumassa nukkumaan.

Kaupungin laitamilla oli joukko nuoria miehiä jouset olalla, keihäät käsissä ja miekat vyöllä. He odottelivat rauhallisesti päällikkönsä saapumista.
"Olet jälleen myöhässä, Osiris", vaaleahiuksinen mies totesi paikalle juoksevalle nuoremmalle miehelle.
"Tiedän, tiedän, olen pahoillani", mies vastasi hengittäen katkonaisesti. "Tiedät isän, hän neuvoi minua aina viime minuuteille asti, en päässyt tulemaan aiemmin."
"On siinä meillä päällikkö kun itse aina myöhästyy," isokokoinen, punertavahiuksinen mies totesi.

Miesjoukko kohotti keihäänsä ja kääntyivät katsomaan Osirista, joka oli juuri juossut paikalle. Mies suoristautui ja pyyhkäisi hopeanharmaat hiuksensa kasvojensa edestä hymyillen miesjoukolle.
"Hyvät herrat, on aika lähteä susijahtiin."

Ila - josta juuri nyt puhuimme - on kaupunki syrjemmässä metsässä piilossa katseilta. Ila ei ole säilynyt meidän päiviimme asti, vaan se on tuhoutunut ja asukkaat ovat jakautuneet pienemmiksi kansoiksi keskuuteemme, pois katseidemme alta.

Tarina, jota nyt kerron, kertoo Ilasta tuhansia vuosia sitten ennen tietojemme alkamista, aikoina, jolloin Jumalat taistelivat vallastaan ja loivat mitä mahtavimpia hirviöitä ja kansoja puolelleen. Kansa, jota nyt seuraamme, on suurin tunnetuista haltijakansoista. Hale haltijat, kuten he itseään nimittävät, ovat meidän tuntemiemme ihmisten näköisiä, mutta silti poikkeavuuksia löytyy, kuten korvat, iho, silmät ja hiukset. Voitte itse päätellä minkä näköisiä he ovat, en kummikaan itse osaisi selittää kuinka loistelijaan näköisiä tuon rodun edustajat ovat.

Haltijat, Halet kuin muutkin, pitävät tiiviisti yhteyttä toisiinsa. He ovat veriveljiä, jotka puolustavat rotuaan viimeiseen mieheen ja janoavat voittoa. Nyt kumminkin haltijoiden on yhä vaikeampi pitää yhteyttä toisiinsa, sillä haltijarodun luojajumala Minor on vetäytynyt kauas vuorille suremaan yksinäisyyteensä, jolloin haltijat ovat jääneet vaille jumalaista suojelusta. Nagma, Minorin aviomies, ei pysty suojelemaan rotua yksin, sillä Minor loi kaiken elävän, Nagma taas kaiken elottoman.

Kivenheiton päässä kaupungista on löytynyt susiyhdyskunta, joka janoaa Hela haltijoiden hallussa olevaa ikuisen elämän eliksiiriä Nemeliaa. Sudet eivät kumminkaan ole tavallisia neljällä tassulla käveleviä susia, vaan kahdella jalalla saalistavia petoja. Ei susia, eikä ihmisiäkään.

Sudet liikkuvat hämärän laskeuduttua ja surmaavat kaupungissa kuljeskelevia turvattomia haltijoita. Kaupungin kuningas Eudoras on määrännyt kaikkien asekykyisten nuorten ja vanhempien miesten velvollisuudeksi puolustaa kaupunkia pimeän tullen. Myös Eudoraksen oma poika Osiris on mukana, vetämässä miesten joukkiota kohti susiyhdyskuntaa.

Susijahti on alkanut.